Syksyn orastaessa on vielä hetki aikaa palata takaisin Suomen hellekesään ja elokuun loppupuolella järjestetyn ”Design On Tampere” –viikoon, jossa Arelalizza oli esillä niin Finlaysonin juhlanäyttelyssä kuin ”Tour de France” –muotinäytöksessä. Muotinäytöksen ohessa järjestettiin Japanista alkunsa juontava PechaKucha –ilta, jossa Arelalizza oli myös mukan. Ai että mikä PechaKucha? PechaKucha on Japanista lähtöisin oleva desing-liike, jonka ideana on koota yhteen nuoria design-osaajia eri aloilta esittelemään töitään ja niiden taustalla vaikuttavia ajatuksia. Esitykselle on annettu tarkat raamit: jokaisen esiintyjän esityksen tulee koostua 20 kuvasta, joita kutakin tulee näyttää 20 sekuntia.
Arelalizzan Anni valotti kuulijoille inspiraatioiden lähteiä sekä Arelalizzan kevät/kesä 2010 malliston muotikuvien taustaa 40-luvun Afrikasta 2000-luvun New Yorkiin ja turbaaneihin PechaKuchan hengessä:
Valokuvaaja Seydou Keitan ottama upea muotokuva Malilaisesta pikkupojasta aloittaa ajatusmatkan inspiraation lähteelle.
Seydou Keita oli itseoppinut valokuvaaja Malista, joka otti upeita muotokuvia perheestään ja Bamakon kylän asukkaista 40-60-lukujen välisenä aikana. Hänellä oli kotistudio, johon ihmiset tulivat halutessaan itsestään kauniin kuvan ja nostaakseen kuvan avulla sosiaalista statustaan yhteisön keskuudessa.
Kuvattavilla oli usein jo mielessään, minkälaisen kuvan he itsestään halusivat. Keita korjasi tarpeen vaatiessa sommitelmaa. Keitalta sai kuviin lainaksi menestyksen symboleja, kuten moottoripyöriä ja Vespoja rekvisiitaksi kuvaan.
Naisille kuvissa tärkeintä olivat pitkät sormet ja hameen helma. Mitä enemmän helmaa oli levitetty, sitä tyytyväisempiä naiset olivat. Jos asiakas oli tyytymätön, hän saattoi jättää maksamatta.
Emme varmaankaan tietäisi Keitasta mitään, ellei hänen kuviaan olisi 90-luvun alussa eksynyt New Yorkilaisen gallerian Afrikkalaista taidetta esittelevään näyttelyyn. Näyttelyssä Keitan kuvien ottajaksi oli merkitty ”Tuntematon”.
Sinnikäs ranskalainen kuraattori matkasi Maliin ja löysi lopulta galleriassa esiteltyjen kuvien kuvaajan. Meille Keitan kuvat tulivat esiin, kun mietimme kesällä 2009 New Yorkissa ideoita Arelalizzan kesän 2010 kashmirneulemalliston kuvauksiin.
Inspiroiduimme Keita kuvista ja halusimme niiden tyyliin mallistomme kuvauksiin tummaihoisen mallin. Uskoimme, että malliston kirkkaan värit hehkuisivat kuvissa tummaa ihoa vasten ja neutraalit sävyt erottuisivat paremmin. Tässä kuvassa on huippumalli Alek Week, jonka palkkaaminen oli meille kuitenkin ylivoimaista.
Mallistoimistosta löytyi malliksi veistoksellinen Elikha. Halusimme värikkäitä kuvia, toisin kuin Keita, joka vannoi mustavalkokuvien nimeen ja lopetti valokuvauksen värifilmin ilmestyessä markkinoille.
Mallisto kuvattiin Queensissä New Yorkissa valokuvaaja Jay Sullivanin takapihalle rakennetussa ulkoilmastudiossa. Keitalla oli ollut tapana ottaa otoksia vain yksi per muotokuva. Muotikuvauksissamme kuvia otettiin satoja, joista noin kymmenen valittiin lopulliseen käyttöön.
Mallistomme kuvissa näkyy Keitan kuvien vaikutus. Muotikuvissamme vaatteiden ylellinen materiaali korvaa lainatun moottoripyörän.
Kesän malliston ideana oli yhdistää tuulahdus pohjoista ja etelää samassa tuotteessa. Tässä kuvassa etelää edustavaan hahmoon yhdistyvät hienosti värit halla ja kaste.
Yksinkertaista skandinavisuutta ja lämmintä afrikkalaisuutta - siihen kiteytyy kesäkashmirin ominaisluonne. Kashmir kun on yhtäaikaa viileä ja lämmin.
Vuosi kuvaustemme jälkeen törmäsin Sunon Resort malliston kuviin ensi kesälle. Heidän kuvissa on Keitamaista tunnelmaa, mutta taas täysin erilainen ote kuin meillä.
Sunon Resortin mallistossa on käytetty traditionaalisia ja moderneja afrikkalaishenkisiä kuoseja. Merkillä on myös hieno projekti kouluttaa Kenialaisia räätäleitä tuottamaan mallistoa.
Yhtäkkiä huomasimme, että näitä kaikkia kuvia yhdistää yksi yhteinen tekijä: jonkinlainen huivista kääritty päähine - turbaani.
Turbaanin käärimiseen on mitä mutkikkaampia tapoja. YouTubesta löytyy lukuisia videoita siitä, kuinka turbaanin käärintä tehdään oikein. Lämpimissä maissa kangas on ollut tapana kastella ennen kietomista, jotta pää pysyisi viileänä pitempään. 
Monimutkaisia turbaaneja on voitu ommella kiinni alustaansa. Länsimaissa turbaania ovat käyttäneet lähinnä naiset.
Turbaanin käyttö vaatii vahvaa persoonaa, koska se on usein hyvin massiivinen ja huomiota herättävä viritelmä. Tässä kuvassa turbaani on laulaja Erykah Badulla liioitellun suuri, virityksen kannatteluun tarvittaneenkin myös hyvin treenautuneita niska- ja hartialihaksia.
Turbaanin voi toisaalta tehdä näinkin elegantisti, kevyesti ja yksinkertaisesti esimerkiksi itse kashmirlangasta neuloen. Kuva vanhasta käsityöohjeesta.
Kahden amerikkalaisen paperia rakastavan naisen Paper-Cut-Project esittelee tämän upean tyylipuhtaan version - paperisen turbaanin. Että mitäs sitten seuraavaksi?
